Kahden valtion malli – yhden valtion todellisuus

YK:ssa, EU:ssa, Israelissa ja Palestiinassa kahden valtion malli nähdään edelleen parhaana ratkaisuna Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin. Ruohonjuuritasolla malli näyttää päivä päivältä epärealistisemmalta, jopa mahdottomalta.

Palestiinalaisista enää puolet kannattaa kahden valtion mallia ratkaisuksi Israelin ja Palestiinan konfliktiin, kertoo maaliskuussa julkaistu Palestiinan politiikan tutkimuslaitoksen (Palestinian Policy and Survey Research) kyselytutkimus. Loput palestiinalaisista jakautuvat kahtia: noin 30 prosenttia kannattaa yhden valtion mallia ja noin 20 prosenttia vaihtoehtoja, jotka hylkäävät yleisesti tunnetut ratkaisut.

”Kyseinen viidennes kannattaa esimerkiksi hudnaa eli pitkää aselepoa. Aselepomallissa valtiot tunnustavat toisensa de facto eivätkä de jure, eli käytännössä mutta eivät oikeudellisesti”, sanoo Palestiinan politiikan tutkimuslaitoksen johtaja Khalil Shikaki.

”Osa viidenneksestä kannattaa ajatusta historiallisesta tai islamistisesta Palestiinasta, joka kattaisi niin Israelin kuin palestiinalaisalueet. Toisin kuin yleinen ajatus yhden valtion mallista, kyseinen malli ei ole välttämättä sekulaari.”

 

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten yli 80 prosenttia palestiinalaisista kannatti konfliktin ratkaisuksi kahden valtion mallia. Malli perustuu vuonna 1949 solmittuun aselepolinjaan, jonka tuli jakaa Israel ja palestiinalaisalueet kahteen itsenäiseen valtioon.

 

Vuonna 1948 Israelin itsenäisyysjulistuksesta syttynyt sota päättyi vuonna 1949 solmittuun aselepoon. Aselevossa piirrettiin niin kutsuttu vihreä linja, joka nähdään edelleen Israelin valtion ja Palestiinan valtion välisenä maarajana. Tällä hetkellä Palestiina ei hallitse omia maarajojaan. 60 prosentia Länsirannasta on niin kutsuttua alue C:tä, mikä merkitsee, että alue on täysin Israelin armeijan hallinnassa. 

 

Kahden valtion mallin suosion heikkeneminen johtuu Shikakin mukaan siitä, että Israelin palestiinalaisalueiden miehitys on syventynyt ja normalisoitunut. Konkreettisimmat tekijät, jotka ovat murentaneet pohjaa kahden valtion mallilta, ovat Israelin palestiinalaisalueille rakentamat siirtokunnat. Israelilaisen ihmisoikeusjärjestö B’tselemin vuonna 2010 julkaiseman raportin mukaan 43 prosenttia Länsirannasta on omistettu siirtokunnille. Vuonna 2015 miehitetyillä palestiinalaisalueilla asui arviolta 600 000 israelilaista.

 

Bethlehem/Palestine/Israel. 3/2016. Photo by: Anna Tervahartiala

Har Homan siirtokuntaan on suora näkymä Betlehemin kukkuloilta. Noin 25 000 asukkaan Har Homa sijtaisee noin kilometrin vihreästä linjasta etelään Palestiinan valtioksi suunnitellulla alueella.

 

Yhden ja kahden valtion mallin kannatus vaihtelee myös ikäryhmittäin. Niin kutsuttu Oslon sukupolvi, eli Oslon rauhanneuvotteluiden aikaan syntyneet 18–22-vuotiaat, vastustaa kahden valtion mallia kaikkein voimakkaimmin. Vaikka Oslon rauhanneuvottelut muistetaan Israelin ja Palestiinan vapausjärjestön (Palestinian Liberation Organisation) molemminpuolisesta tunnustuksesta, nuori sukupolvi on varttunut Osloa seuranneiden epäonnistuneiden rauhanyritysten varjossa.

”Vanhemman väestön kokemus oman valtion takaamasta suvereniteetista on vahva. Nuorempi väestö katsoo mallia Etelä-Afrikan vapaustaistelusta eikä koe identiteettinsä olevan yhtä kiinteästi sidoksissa perinteiseen valtiomalliin. Nuori sukupolvi tavoittelee valtion sijaan vapautta ja yhdenvertaisuutta”, Shikaki toteaa.

Palestiinalaisten jakautuminen näkyy myös siinä, millä keinoin he katsovat, kuinka Palestiinan valtio voidaan saavuttaa. Lähes kolmannes, 29 prosenttia, palestiinalaisista uskoo neuvottelujen olevan tehokkain keino Palestiinan valtion luomiseksi. 42 prosenttia uskoo, että aseellinen vastarinta edistää Palestiinan valtion syntymistä parhaiten.

 

Bethlehem/Palestine/Israel. 3/2016. Photo by: Anna Tervahartiala

Betlehemin kaupungin kyljessä sijaitsevan Aidan pakolaisleirin seinälle on maalattu vangittujen leirin asukkaiden kuvia. Kahden valtion mallin vastustus on perinteisesti pakolaisleireissä muita alueita korkeampi. Monet pakolaiset pelkäävät, että jos kahden valtion malli toteutuu, pakolaisten on luovuttava oikeudestaan palata Israelin alueella sijaitsevilleen kotimailleen.

 

Kahden valtion mallin pohjan rapistuminen on huomattu myös kansainvälisen yhteisön piirissä, ja varoittelevia lausuntoja ratkaisun menettämisestä on annettu muun muassa YK:n turvallisuusneuvostossa.

Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden totesi Israelin etuja ajavassa AIPAC-tapahtumassa maaliskuussa, ettei konfliktin kummallakaan osapuolella vaikuta olevan todellista tahtoa kestävään ratkaisuun. Bidenin mukaan konflikti on kehittynyt entistä lähemmäs yhden valtion todellisuutta, joka ei takaa kenellekään rauhaa.

 

 

Copyright: Anna Teravahartiala

Vihanneskoju Balatan pakolaisleirin kadulla. Balata sijaitsee Pohjois-Palestiinassa ja on alueen suurin pakolaisleiri, jonka asukasluku on noin 20 000. 

 

Aloituskuva on katunäkymä Balatan pakolaisleiristä.

 

Yhden valtion malli

Bethlehem/Palestine/Israel. 3/2016. Photo by: Anna Tervahartiala

Amani Asad, 23
Aidan pakolaisleirin nuoriso- ja kulttuurikeskuksen ohjelmakoordinaattori

Keskeisin asia konfliktin ratkaisemisessa on palestiinalaisten pakolaisten oikeus palata vuoden 1949 aseleporajan taakse jääneille mailleen tai saada korvaus menettämistään maista. Pakolaiskysymys on painavin syys sille, miksi kannatan yhden valtion ratkaisua. Olen perinyt pakolaisstatuksen vanhemmiltani, ja kahden valtion ratkaisu merkitsisi sitä, että myös minun olisi luovuttava oikeudestani palata.

Toinen tärkeä asia konfliktin ratkaisemisessa on se, että alueelle on saatava demokratia ja yhtenevät lait. Nyt elämme saman vallan, mutta eri oikeusjärjestelmän alla. Jos israelilainen pidätetään Länsirannalla, hänet tuomitaan Israelin siviilituomioistuimessa. Jos Israelin sotilaat pidättävät palestiinalaisen, hänet tuomitaan Israelin sotatuomioistuimessa.

En usko, että paluu rauhanneuvotteluihin on kannattavaa. Paras tapa edistää konfliktin ratkaisua on kansainvälisen painostuksen lisääminen sekä väkivallattoman vastarinnan tukeminen. Uskon, että Israelissa ja Israelin siirtokunnissa valmistettuja tuotteita vastustava boikottikampanja sekä Palestiinan pääseminen esimerkiksi kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseneksi edistävät rauhaa paremmin kuin neuvottelut.

 

Kahden valtion malli

Bethlehem/Palestine/Israel. 3/2016. Photo by: Anna Tervahartiala

Munib Younan, 65
Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja ja Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa

Jos tahtoa rauhaan löytyy, löytyy myös ratkaisu kahden valtion mallin ongelmakohtiin, kuten pakolais- ja siirtokuntakysymyksiin. Tällä hetkellä konfliktin ratkaisun suurin este on tahdon puute.

Konfliktin ratkaisua hidastaa myös se, ettei miehityksen päättämistä vaativia ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeuksia tunnustavia YK:n päätöslauselmia ole noudatettu. Tästä syystä miehitys syventyy entisestään.

Vaikka Palestiinassa tehdyt mielipidemittaukset saattavat tukea ajatusta siitä, ettei tahtoa rauhaan ja rauhanneuvotteluihin ole, minä en pelkää lukuja. Palestiinalaiset ovat herkkiä toivolle. Kysymys rauhasta on ennen kaikkea kysymys siitä, olemmeko me – Israel, Palestiina, EU ja Yhdysvallat – valmiita kahden valtion malliin vuotta 1967 edeltäneillä rajoilla siten, että Jerusalem on jaettu kolmen uskonnon ja kahden kansan kesken. Kannatan Ranskan aloitetta uusien rauhanneuvotteluiden aloittamisesta.

Vaikka uskon kahden valtion malliin, tiedän, että ratkaisun on löydyttävä pian. Kahden valtion mallin toteuttaminen käy päivä päivältä vaikeammaksi.

 

Yhden ja kahden valtion välissä

Bethlehem/Palestine/Israel. 3/2016. Photo by: Anna Tervahartiala

Mohammad Abusrour, 26
Betlehemissä työskentelevä asianajaja

En usko, että konflikti päättyy ennen kuin palestiinalaisille myönnetään oikeus palata mailleen ja hallita maitaan. Ainoa kestävä ratkaisu on purkaa ennen vuotta 1949 asetetut rajat ja palata malliin, jossa niin muslimit, kristityt kuin juutalaiset elivät maassa nimeltä Palestiina.

Rauhanneuvotteluihin palaaminen ei ole kannattavaa niin kauan, kun Palestiinan valtio ei ole yhdenvertainen miehittäjävaltioon nähden. Se, että konflikti ratkaistaisiin kahden valtion mallilla saattaisi tuoda rauhan hetkeksi, mutta se ei ratkaisisi konfliktin perimmäistä ongelmaa eli kahden kansan välistä epätasa-arvoa.

Kahden valtion mallin tavoitteleminen ei myöskään tällä hetkellä ole realistista, koska Israel ei tahdo rauhaa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi väkivaltaisessa miehityksessä, kotien tuhoamisessa sekä siirtokuntien ja muurin laajentamisessa.

En kutsuisi syksyllä 2015 alkanutta väkivallan aaltoa kansannousuksi. Iskut ovat yksittäisiä, eikä niiden takana ole poliittista liikettä. Koen, että tämä on myös esimerkki ongelmastamme: meillä ei ole selkeää, yhteistä suuntaa. Julkisesti palestiinalaishallinto kannattaa kahden valtion mallia, mutta kansalaiset haluavat jotain muuta.

 

 

Lyhennetty versio artikkelista julkaistiin Ulkopolitiikka 2/2016 -lehdessä.
Työstin artikkelin työskennellessäni Betlehemissä Kansanvalistusseuran Mediakasvatusta Palestiinassa -hankkeessa.

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s