Kun poikkeustilasta tuli arkea

Ensin tuli auringonnousun rukouskutsu. Sitten ammuskelu alkoi. Pauke ei loppunut, joten nousin sängystä ja kävelin hotellin aulaan. Norjalaisturisti istui yöpaitasillaan sohvalla ja äänitti pauketta puhelimellaan.

Hotellivirkailija näytti vaivaantuneelta ja vakuutteli, että taisteluita käytiin jossain kaukana.  Nablusin laakso vain sai laukausten äänet kaikumaan.

Tunnin kuluttua oli selvä, että ammuskelu kuului hotellimme takaa Nablusin vanhasta kaupungista. Aamupäivällä englanninkielisissä uutisissa kerrottiin ammuskelun johtuneen Palestiinan itsehallinnon poliisivoimien sekä asemiesten välisestä yhteenotosta. Yhteenottoa oli edeltänyt Israelin joukkojen ratsia vanhaan kaupunkiin. Ratsian syystä tai asejoukkojen määrästä ei ollut saatavilla tietoa.

Hotellivirkailijan rauhoitteluista huolimatta kyseessä ei ollut kevyt yhteenotto. Arvioiden mukaan asemiehet ampuivat 1 400 laukausta, sivullinen nainen menehtyi ja kolme poliisia loukkaantui ammuskelussa.

Kuolinsyytutkimuksen tuloksen mukaan nainen kuoli asemiesten luoteihin. Kun kysyin paikalliselta ystävältäni, josko hän luotti poliisin ilmoittamaan kuolinsyyhyn, ystävälläni ei kestänyt kauan vastata.

− En tietenkään, hän totesi.

.

PALESTIINALAISTEN EPÄLUOTTAMUS Palestiinan itsehallintoon on sääntö poikkeuksen sijaan.

Uutisissa viitattiin tapahtuneeseen asemiesten ja poliisivoimien yhteenottona. Sanavalinnoilla annettiin ymmärtää, että satunnaiset miehet tarttuvat aseisiin hetken mielijohteesta.

Oli välikohtaus suunniteltu tai satunnainen, se oli muistutus siitä, ettei miehitys ole palestiinalaisten ainoa ongelma. Marraskuinen aamu ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun Nablusista tuli Palestiinan tulehtuneen sisäpolitiikan näyttämö.

.

Jo elokuussa tunnelma kaupungissa kiristyi, kun palestiinalaispoliisi pidätti nablusilaisen Ahmed Halawan. Pian pidätyksen jälkeen mediaan levisi tieto Halawan kuolemasta ja kuva, jossa hänen ruuminsa on selkeästi pahoinpidelty. Poliisia syytettiin kidutuksesta ja murhasta.

Halawan tapaus ei ole poikkeus. Amnesty International on toistuvasti kritisoinut Palestiinan itsehallinnon poliisivoimia pidätettyjen kidutuksesta ja pahoinpitelystä.

Virallisissa lähteissä Halawaan viitattiin rikollisena – eli asemiehenä. Rikollistaustan lisäksi Halawan myös sanottiin edustavan Al Aksan martyyrien prikaattia. Prikaatti on Palestiinan itsehallinnon valtapuolueen Fatahin sisältä toisen kansannousun, eli intifadan, aikaan syntynyt aseellinen siipi, johon Fatah on ottanut sittemmin etäisyyttä. Muun muassa Euroopan Unioni on luokitellut prikaatin terroristijärjestöksi.

.

POLIISIVOIMIIN KOHDISTUVAN epäluottamuksen ja valtapuolueen sisäisen jakautumisen rinnalla Palestiinan demokratia takkuaa laajemmin. Palestiinan itsehallintoa vuodesta 2005 johtanut 81-vuotias presidentti Mahmoud Abbas aloittelee 12. vuottaan nelivuotisesta kaudestaan. Lokakuuhun aikataulutetut paikallisvaalit siirtyivät neljällä kuukaudella, eikä vaalien uutta päivämäärää ei ole vielä asetettu. Palestiinan politiikan tutkimuslaitos julkaisi syyskuussa tutkimuksen, jonka mukaan 60 prosenttia vastaajista uskoi vaalien viivästyttämisen johtuneen poliittisista motiiveista.

Vaaleja voi lykätä, mutta Abbas ei voi hallita ikuisesti. Vaikka valtakauden loppu on selvä, valtakauden jälkeisestä ajasta ei ole varmoja arvioita. Englanninkielisiä uutisia julkaisevan Maan News -uutistoimiston sivuilla julkaistussa Abbasin jälkeistä aikaa tarkastelevassa kommenttisarjassa kommentoijien näkemyksiä yhdistää epätietoisuus ja jopa pelko.

Sarjan ensimmäisessä osassa Palestiinan politiikan ja strategian tutkimuskeskuksen johtajan Hani al-Masirin toteaa palestiinalaisten suurimman uhkan olevan valtatyhjiön syntyminen. Koska Palestiina on sisäisesti vahvasti jakautunut, tyhjiön täyttäjä saattaa löytyä miehittäjävallasta, väkivaltaisista ryhmittymistä, nykyisen valtapuolueen sisältä tai jostain aivan muualta. Selvää on vain se, että sisäinen jakautuminen on synonyymi poliittiselle heikkoudelle ja herkkyydelle.

.

MARRASKUISEN AAMUN JÄLKEEN aamut alkoivat Nablusissa hiljaisuudessa. Kaikille Palestiinassa lienee kuitenkin selvää, että hiljaisuus on vain hetkellistä.

− Me olemme tottuneet tähän. Tämä on meidän elämäämme, hotellivirkailija totesi aamulla laukauksia kuunnellessamme.

Olen kuullut saman lauseen monen muunkin palestiinalaisen suusta. Sillä on kommentoitu muun muassa lasten yöllisiä pidätyksiä, ilmassa leijailevaa kyynelkaasua ja mielivaltaisia tiesulkuja.

Arkinen toteamus pysäyttää aina. Sisäpolitiisten jännitteiden ratkominen aseellisin selkkauksin, kansalaisten kiduttamisen, poliisin pelon ja sotilaallisen miehityksen ei pitäisi olla normaalia.

Vuosi 2017 tulee merkitsemään sitä, että palestiinalaisalueiden miehitys saavutaa 50-vuotisrajapyykkinsä. Samalla, kun Donald Trump, Syyria ja Suomen taloustilanne hallitsevat kotimaista mediamaisemaa, palestiinalaisten arki saa jatkaa tuttua rataansa. Kunnes hiljaisuus särkyy taas.

anna_tervahartiala_2Kuva: Petri Kangas

Blogiteksti julkaistiin 1.12.2016 Souli.fi-verkkolehdessä.
Blogiteksti on osa KANSANVALISTUSSEURAN MEDIAKASVATUSTA PALESTIINASSA -HANKetta. Kirjoitin tekstin työskennellessäni kuvajournalismin ja sosiaalisen median opettajana Arab American University of Jenin -yliopistossa marraskuussa 2016.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s